Tänään käytiin sit taas tokottamassa hallilla. Nyt oli paikalla enemmän häiriötä kuin aikaisemmin. Hyvä näin, niin saa siltäkin saralta enemmän harjoitusta!

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Sehän meillä on ollut vähän ongelmana, kun Daco on hieman liiankin innokas tervehtijä, mutta tänään meni hyvin! Otin normaalisti sivulle, kontakti, hieman namia. Onnistui hyvin! Ohjaaja sai tulla Dacon luokse ja hieman rapsuttaa kaulalta, kontakti säilyi koko tämän ajan, häntä vaan muutaman kerran heilahti rapsutettaessa:) aivan mahtavaa!

Jatkettiin paikkamakuulla. Sivu, maaa ja odottaa. Aluksi otin hieman helpomman ja pidin remmistä kiinni ja menin noin parin metrin päähän, lasku viiteen ja takaisin--->kontakti säilyi ja pysyi paikalla. Tätä tehtiin muutama toisto. Sitten jätin remmin Dacon vierelle, kävelin noin viiden metrin päähän, ja palasin suoraan takaisin-->kontakti säilyi ja pysyi. Sitten pari toistoa niin, että sama matka, mutta pysähdys, lasku kymmeneen ja takaisin--->käsittämätöntä, kontakti pysyi kokoajan, ei ollut lainkaan ahdistunut ja oli hievahtamatta häiriöistä huolimatta, JEEE tätä lisää!!

Sitten harjoiteltiin aitaa. Kokeiltiin ensin hihnan kanssa ja namilautanen aidan toiselle puolelle. Käsky ’aitaa’  hyppäsi reippaasti yli. Sitten ilman hihnaa, istutin noin metrin päähän aidasta ja käskyàtäydellistä. Ei mitään propleemaa! Tätä toistettiin muutaman kerran, tauko ja taas muutaman kerran, tosi reippaasti meni joka kerralla.

Seuraavaksi seuraamista. Häiriönä meidän kaksi muuta ryhmäläistä ja hallin toisella puolella tokoileva koira. Tehtiin ohituksia. Ohitettiin aika läheltä, kontakti pysyi kokoajan, tuli hienosti sivulla. Sitten ohituksia ja istumista toisen koiran kohdalla. Sivu, pysähdys ja istuminen, pari sekuntia siinä ja eteenpäin. Ei mitään moitittavaa. Kontakti pysyi edelleen ihan kokoajan, ei vilkaissut viereistä koiraa yhtään. Hienova!

Lopuksi tehtiin vielä kontaktia suuren häiriön alla. Eli koira sivulle, istu ja kontakti. Ohjaaja haki sillä aikaa oman malinoisin paikalle. Aluksi toi sen ihan vaan siihen meidän kaikkien eteen. Muut meidän ryhmäläiset alkoivat haukkumaan ja kiskoivat hihnassa. Daco yritti pitää tiivisti kontaktia yllä, mutta sitten sen oli ihan pakko vilkaista, että ’no mitäs siellä sitten oikein tapahtuu’. Käänsi katseensa noin pariksi sekunniksi, pysyi muuten paikallaan. Kutsuin sitä, ja sen jälkeen tiivis kontakti takaisin.

Sitten ohjaaja alkoi kiertelemään malinsa kanssa meidän kaikkien ympärillä rauhallisesti. Meni sivulta, takaa, edestä, kaukaa ja läheltä. Dacon kontakti pysyi kokoajan.

Sen jälkeen ohjaaja riehutti koiraansa lelun kanssa meidän edessä ja ympärillä. Voitte kuvitella, millä forcella malit leikkiiJ ja sitä ärinää, huh. Siinä ei meinannu itsekään pysyä kontaktissaJ. Mutta mitä, Daco vaan tuijottaa kylmän rauhallisesti minua silmiin, eikä näyttänyt tippaakaan ahdistuneelta. Mahtava poika!

Sitten kokeiltiin ohjaajan kehotuksesta paikallamakuuta samalla kun hän kiertelee koiransa kanssa meidän ympärillä. Vähän jännitti, että mitenkähän tässä käy, mutta ei muuta kuin sivu, maaa ja odottaa. Kävelin ihan vaan parin askeleen verran Dacon eteen. Kontakti, lasku kymmeneen. Samalla mali käveli ohjaajan kanssa meidän vierestä edestä, sivulta ja takaa. U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A! Daco pysyi maassa koko tämän ajan, piti kontaktin eikä ollut lainkaan panikoivan näköinen. Käsittämätön koira! Tehtiin tätä pari harjoitusta ja kaikki onnistui samalla tavalla. Hitsi että se osaa saada mamman ylpeäksi! Ohjaaja vain sanoi, ’että olisit vaan uskaltanut mennä vielä kauemmas Dacosta’. Eli mitä tästä opimme, lisää rohkeutta MINULLEJ!

Kyllä ei voi muuta sanoa, kuin uskomatonta toi Dacon oppimisvauhti. Ja se, että miten se on joka kerta aivan suurella innolla ja halulla menossa hallille! Ei malttaisi karvahousuissaan pysyäJ Sen kyllä näkee sen silmistä, että miten se rakastaa tehdä tuollaista yhteistyötä! Aivan ihana harrastuskoira!