Tänään käytiin siis Dacon kanssa ensimmäistä kertaa ihan hakumetsässä. Tänne on satanut nyt viime päivinä aika paljon lunta, niin siellähän sitä sitten rämmittiin. Ensin monta kertaa maalimiehenä ja sitten tuli Dacon vuoro.

Lähdin hakemaan poikaa autosta noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Avasin kontin, ja heti alkoi hyrinä, turina ja vinkuminen 'päästä, päästä jo, äkkiä nyt' joten ei muuta kuin valjaat päälle ja menoksi.

Kamala kiskominen narussa eteenpäin, ja hyrinä ja surina jatkui koko matkan hakuryhmän luokse ja siellähän se sitten vasta yltyi ylimmilleen; 'aaaaah, ihanata, ihmisiä koko mettä täynnä, mahtavaa! Onko tämä unta?!' Noh, sitten pienen rapsuttelukierroksen jälkeen annoin maalimiehelle purkillisen nakkeja mukaan, ja sitten se lähti juoksemaan metikköön. Voi hyvänen aika! Se sai Dacossa aikaan kamalan huudon, surinan ja kiskomisen kohti maalimiestä! No, maalimies meni läheisen kuusikon taakse piiloon ja sitten 'ukko' ja Daco lähti kuin tykin suusta! Suoraan maalimiehen luokse ja mamma sai unohtua siinä vaiheessa. Tulivat yhdessä maaliukon kanssa metiköstä pois ja kutsu 'täääällä' ja tuli heti luokse! Todella hienoa!

Tehtiin harjoitus kolmeen eri piiloon, yksi hieman kauemmas. Samalla innolla lähti joka piiloon! Toisessa harjoituksessa, juoksi ensin maalimiehestä hieman ohi, mutta pysähtyi yhtäkkiä ja katseli/haisteli ja sieltähän se sitten löytyi! Kreit!!

Daco on kyllä aivan elementissään hakuilussa! Menee sata lasissa, mutta jarrut ja korvat on kuitenkin hyvin kokoajan pelissä mukana! Kotiin kun päästiin, niin alkoi kyllä suoraan ansaitulle levolle! Hieno poitsu, mamma on ylpeä!